Korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi 15.1.2025 kaksi vuosikirjaratkaisua väliyhteisölain soveltamisesta sijoitusrahastojen osalta.
Ratkaisussa KHO:2025:4 suomalaisella verovelvollisella A oli väliyhteisölain (VYL) mukainen, vähintään 25 % määräämisvalta ulkomaisessa rahastossa B, jolla puolestaan oli VYL:n mukainen määräämisvalta rahastossa C, jolla puolestaan oli VYL:n mukainen määräämisvalta D:ssä, joka oli katsottu suomalaisen verovelvollisen A:n väliyhteisöksi. Rakenteesta johtuen D ei jakanut osinkoja suoraan suomalaiselle verovelvolliselle A vaan C-rahastolle. Sekä B-rahasto että C-rahasto olivat Suomen verotuksessa ulkomaisia yhtymiä ja omissa valtioissaan verotuksellisesti läpivirtaavia, joten C-rahaston saadessa osinkoa D:ltä, suomalaista verovelvollista A verotettiin sen osuudesta B-rahaston tuloon, johon D:ltä saatu osinko (ja tulo-osuus C-rahastosta) osaltaan sisältyi.
Tiukan väliyhteisölain sanamuodon mukaisen tulkinnan ja keskusverolautakunnan asiassa aiemmin antaman ratkaisun KVL:2023:42 mukaan A ei voinut saada helpotusta kahdenkertaisesta verotuksesta, joka oli seurausta siitä, että ensin D:n tulosta verotettaisiin A:n väliyhteisötulona ja myöhemmässä vaiheessa tuosta samasta D:n tuloksesta jaettua D:n maksamaa osinkoa verotettaisiin A:n tulo-osuutena B-rahastossa. Jos D olisi maksanut saman osingon suoraan suomalaiselle verovelvolliselle A, kahdenkertaisen verotuksen poistaminen olisi ollut mahdollista.
KHO kuitenkin totesi, että Suomen tuloverojärjestelmän yleistä periaatetta, jonka mukaan, samaa rahanarvoista etuutta ei veroteta kahteen kertaan. tulee soveltaa myös väliyhteisölainsäädännön mukaista tuloa vahvistettaessa. Tätä puolsi KHO:n mukaan myös VYL:n esitöissä todetun taloudellisen kahdenkertaisen verotuksen välttämisen tarkoitus. Näin ollen A:n osuus B-rahaston tuloon, siltä osin kuin se muodostui välillisesti D:n jakamasta osingosta, oli A:n veronalaista tuloa vain siltä osin kuin se ylitti määrän, joka D:n tulosta oli samana tai viitenä edellisenä verovuonna luettu A:n väliyhteisötuloksi.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu on selkeä ja johdonmukainen. Kahdenkertainen verotus ei ole verojärjestelmämme eikä väliyhteisölainsäädännön tavoitteiden mukaista.
Ratkaisussa KHO:2025:5 suomalaisella verovelvollisella A oli VYL:n mukainen määräämisvalta japanilaisessarahastossa B. KHO:n ratkaisu selventää ensinnäkin sitä, miten tutkitaan VYL:n tarkoittamaa ns. liian alhaisen verotuksen tasoa ja toisekseen sitä, millaisiin tilanteisiin niin sanottu taloudellisen toiminnan poikkeus voi soveltua.
B-rahasto oli asuinvaltiossaan verovapaa ja muistutti muutenkin hyvin paljon ns. UCITS-rahastoa. KHO totesikin B-rahaston rinnastuvan UCITS-rahastoon. Jotta ulkomaista yhteisöä voitaisiin pitää Suomessa väliyhteisönä, tulee ulkomaisen yhteisön tosiasiallisen verotuksen tason olla liian alhainen verrattuna vastaavan suomalaisen yhteisön tosiasialliseen verotuksen tasoon Suomessa. Suomessa suomalainen sijoitusrahasto on niin ikään verovapaa ja se on aina ns. UCITS-rahasto. Tästä johtuen onkin aiheellista kysyä, voiko B-rahaston tosiasiallisen verotuksen taso olla liian alhainen, jos kerran suomalainen sijoitusrahastokin on verovapaa. KHO totesi, että B-rahasto ei rinnastu suomalaiseen verovapaaseen sijoitusrahastoon vielä sen seikan nojalla, että B-rahasto vastaa ns. UCITS-rahastoa. Ollakseen verovapaa, suomalaiselle sijoitusrahastolle on asetettu lisäedellytyksiä tuloverolain 20 a §:ssä. Yksi tällaisista lisäedellytyksistä on, että sijoitusrahastolla on vähintään 30 osuudenomistajaa. KHO:n mukaan, jos suomalaisella sijoitusrahastolla on vähemmän kuin 30 osuudenomistajaa, sijoitusrahasto on velvollinen suorittamaan veroa saamastaan tulosta. Vaikka suomalainen sijoitusrahasto, toisin kuin ulkomainen, käytännössä aina täyttää tämän sijoitusrahastolaista tulevan vaatimuksen, katsoi KHO, ettei kyse ollut EU-oikeuden vastaisesta vaatimuksesta, eikä rahasto B täten ollut objektiivisesti rinnastettavissa suomalaiseen verovapaaseen sijoitusrahastoon. Näin ollen B-rahasto, jolla on vähemmän kuin 30 osuudenomistajaa, voi olla liian alhaisesti verotettu Suomen VYL:n näkökulmasta.
Ulkomainen yhteisö, jonka verotuksen taso on VYL:n näkökulmasta liian alhainen, ei kuitenkaan ole väliyhteisö, jos niin sanottu taloudellisen toiminnan poikkeus soveltuu. Taloudellisen toiminnan poikkeus juontaa juurensa EU:n tuomioistuimen ratkaisukäytännöstä ja sen yleisenä tarkoituksena on saattaa väliyhteisölain soveltamisen piiriin vain niin sanotut täysin keinotekoiset järjestelyt. Säännöksen soveltamiskäytäntö ei ole täysin vastannut sen alkuperäistä tarkoitusta, koska erilaisten toimialojen erityispiirteitä ja suoritettavien taloudellisten toimien luonnetta ei ole huomioitu. Ratkaisussaan KHO paalutti soveltamiskäytännön vastaamaan paremmin säännöksen alkuperäistä tarkoitusta.
Tässä tapauksessa taloudellisen toiminnan poikkeus edellytti, että
Lisäksi KHO totesi, että tulkittaessa yllä mainittuja VYL:n kohtia, on huomioitava, että niin sanotussa ATAD direktiivissä vastaavasta asiasta säädetyt vähimmäisedellytykset täyttyvät. ATAD:in suomenkielisessä versiossa niin sanotun taloudellisen toiminnan poikkeuksen vähimmäisedellytykset on säädetty käyttäen sanamuotoja: ”asiaan liittyvistä tosiseikoista ja olosuhteista käy ilmi, että ulkomainen väliyhtiö harjoittaa merkittävää taloudellista toimintaa, johon liittyy henkilöstöä, laitteita, varoja ja tiloja.”
KHO totesi, että ”taloudellisen toiminnan” ei tarvitse olla EVL:n tarkoittamaa liiketoimintaa ja että B-rahasto harjoitti todellista sijoittajilta kerättyjen varojen hallinnointi- ja sijoitustoimintaa. Näin ollen KHO katsoi, että B-rahasto harjoitti VYL 3.1 §:ssä tarkoitettua ”taloudellista toimintaa”, joka täytti myös ATAD:n vähimmäisedellytykset.
Sitä, onko B-rahasto VYL 3.1 §:n mukaisesti ”todellisuudessa asettautunut asuinvaltioonsa” arvioidaan tutkimalla, onko B-rahastolla käytettävänään toimintansa harjoittamiseksi tarpeelliset toimitilat, kalusto ja varoja sekä riittävä, toimivaltainen ja itsenäisesti toimiva henkilökunta sillä lainkäyttöalueella, jolla B-rahasto sijaitsee. Erityisesti tältä osin aiemman verotus- ja oikeuskäytännön ongelmaksi muodostui, ettei siinä ole huomioitu toimialaan tai toiminnan luonteeseen liittyviä erityispiirteitä arvioitaessa esim. toimintojen kokonaisulkoistamista asettautumisen edellytyksenä. Nyt KHO arvioi B-rahaston ”todellista asettautumista asuinvaltioonsa” hallinnointiyhtiön substanssin (henkilökunta, toimitilat, jne) kautta ja totesi, että B-rahaston voidaan katsoa olevan todellisuudessa asettautunut asuinvaltioonsa, vaikka sen hallinnointi on kokonaisuudessaan ulkoistettu. Rahastomaailmassa on lisäksi tyypillistä, että paikallinen lainsäädäntö edellyttää rahaston hallinnon ulkoistamista erilliselle hallinnointiyhtiölle. Siten muunlainen asettautuminen ei lainsäädännön mukaan edes olisi aina mahdollista.
Lopuksi KHO totesi, että B-rahaston toiminta oli VYL:n tarkoittamaa teolliseen tuotantotoimintaan verrattavissa olevaa muuta tuotanto- tai palvelutoimintaa. Rahaston tapauksessa tätä tuki se, että rahaston osuudet noteerattiin Tokion pörssissä ja sen Japanissa harjoittamassa toiminnassa oli kyse sijoitustoimintaan liittyvien palvelujen tuottamisesta markkinoilla myytäväksi. Valtaosaa rahastoista ei kuitenkaan ole listattu pörsseissä ja mielestämme onkin selvää, että arvioitaessa sitä, onko kyse sijoitustoimintaan liittyvien palvelujen tuottamisesta markkinoilla myytäväksi, myös muunlainen toiminta voi olla osoitus riittävästä aktiivisuudesta sijoitusrahastomarkkinalla toimimisesta.
Ota yhteyttä:
Virpi Pasanen
virpi.pasanen@deloitte.fi
Joose Ahopelto
joose.ahopelto@deloitte.fi