YHTEENVETO

Miten opimme taas investoimaan tulevaisuuteemme?

Suomi on rakentanut menestyksensä osaamisen varaan. Laaja sivistyspohja ja sille rakentunut maailmanluokan osaaminen siivittivät Suomen ripeään nousuun yhdestä Euroopan köyhimmistä ja vähiten koulutetuista kansakunnista maailman innovaatiokykyisimpien¹ ja onnellisimpien valtioiden² joukkoon. Näiden investointien tuloksena Suomen aikuisväestö loistaa kansainvälisessä PIAAC-tutkimuksessa, joka mittaa työelämän perustaitoja.³

Se mikä nosti Suomen, ei enää automaattisesti kanna tulevaisuuteen. Talouden tuottavuus on polkenut paikallaan vuodesta 2008 lähtien ja korkeakoulutettujen nuorten aikuisten (25–34-vuotiaat) osuus on tavoitteista huolimatta jäänyt alle OECD-maiden keskiarvon.⁴

Syksyllä 2025 haastattelimme lähes 30 johtavaa asiantuntijaa yritysjohdosta, koulutusorganisaatioista, järjestöistä ja valtionhallinnosta. Haastattelujen perusteella Suomessa osaamisen perusta on vahva ja hierarkiat matalia, mutta työelämän ja koulutusjärjestelmän välinen kuilu on tarpeettoman syvä. Tilanne korostuu kansainvälisten opiskelijoiden kohdalla: tiukat kielivaatimukset ja heikot yhteydet suomalaiseen työelämään vaikeuttavat osaajien kiinnittymistä Suomeen.

Haastatteluhavaintomme vahvistavat, että yksi suurista jatkuvan oppimisen haasteista on rakenteellinen kokemuskuilu. Koulutusjärjestelmämme tuottaa tietoa ja tutkintoja, mutta työelämä vaatii kokemusta, jota vastavalmistuneille ei ole ehtinyt kertyä. Kuilu ei synny yksilöiden motivaation tai teoreettisen osaamisen puutteesta, vaan siitä, että koulutus ja työelämä on rakennettu erilleen toisistaan.

Kokemuskuilun kaventaminen edellyttää työelämän ja koulutustoimijoiden yhteistyön radikaalia tiivistämistä. Ilman yhteisiä rakenteita, joissa tieto, taidot ja niiden soveltaminen kehittyvät rinnakkain, koulutuksessa kehittynyt osaaminen jää helposti irralliseksi työelämän todellisuudesta. Vastuu ratkaisujen rakentamisesta on jaettu, mutta työnantajilla on keskeinen rooli: työssä oppimisen käytäntöjä on uudistettava kaikenikäisille ja jatkuvasta oppimisesta on tehtävä osa työn arkea, ei sen poikkeus.

Samalla aika ja väylät osaamisen uudistamiseen työssä ja työn ohessa ovat erityisesti työikäisillä niukat. Tutkintokeskeisyys ohjaa päivittämään osaamista kokonaisten tutkintojen kautta, vaikka nopeasti muuttuva toimintaympäristö vaatii nopeampaa ja työn ohessa tapahtuvaa oppimista. Jos työssä ei ole aikaa oppimiselle, jää osaamisen kehittäminen yksilön sivuprojektiksi. Todellisuudessa osaamisen kehittäminen on tiimien yhteinen kyvykkyys, joka syntyy tiedon, taitojen ja kokemusten jakamisesta. Työpaikoilla tämä tarkoittaa, että oppiminen vahvistaa tiimien ja organisaatioiden toiminta- ja uudistumiskykyä, ei vain yksittäisten työntekijöiden osaamista.

Selvityksemme päätulos on selvä: oppimisen kääntäminen kansalliseksi kilpailukyvyksi vaatii koulutusjärjestelmän ja työelämän välisen kuilun umpeen kuromista. Tämä on taloudellisen menestyksen keskeinen edellytys, ja siksi myös työpaikkojen on kehityttävä kollektiivisen oppimisen mahdollistajiksi.

Suomesta maailman parhaiden osaajien kasvatus- ja kohtaamispaikka

Tulevaisuuden Suomi pärjää parhaiten, jos onnistumme rakentamaan maastamme maailman parhaiden osaajien kasvatus ja kohtaamispaikan. Tämä edellyttää, että työnantajat uskaltavat ottaa aiempaa aktiivisemman roolin osaamisen kehittämisessä niin omissa organisaatioissaan kuin yhdessä koulutustoimijoiden kanssa. Tarvitsemme rohkeita ja uudistushaluisia koulutus- ja työnantajapuolen johtajia viemään toimivia hankkeita ja kokeiluja pysyväksi osaksi toimintaa.

Jatkuvan oppimisen ja osaamisen uudistumisen haasteet ovat laajasti tunnistettuja, ja niitä on myös ratkottu monin tavoin. 

Suomessa ei ole pulaa hyvistä kokeiluista tai ideoista, vaan pysyvistä rakenteista, jotka mahdollistavat niiden laajamittaisen käyttöönoton. Nyt tarvitaan päätöksiä, jotka vievät jatkuvan oppimisen seuraavalle tasolle yrityksissä, koulutuksessa ja julkisessa ohjauksessa. 

Mitä ei nyt muuteta pysyviksi rakenteiksi  – kannusteiksi, rahoitusmalleiksi ja vastuunjaoksi – jää helposti  seuraavaksi vuosikymmeneksi kokeiluiksi:

Oppiminen on uusi kilpailukyky